Nämä korvakorut olivat alunperin osa kaulakorua, jonka ostin kirpputorilta korumateriaaliksi. Kukat on tehty paksusta kukkakehikosta sekä vihreästä metallilangasta. Nämä korvikset pysyvät ikivihreinä, vaikka kuinka ulkona tupruttaisi lunta ;)
Uusiokorujen tekeminen on
mielestäni palkitsevaa, koska vanhat korut pääsevät uudelleen
hyöykäyttöön. Koruja tehdessä uskaltaa myös kokeilla rohkeammin ja tehdä virheitä, koska
materiaalikulut eivät ole kovin suuret.
Käykää muuten tutustumassa Sweet things -blogin makeaan arvontaan! Arvontaan voi osallistua 11.11 asti. Osallistumaan pääset tästä.
Iloista lokakuun viimeistä päivää kaikille! :)
Neuloin kettulapaset, joilla on tietysti korvat ja valkoiset hännänpäät. En oikein osaa päättää, tuliko näistä äärimmäisen söpöt vaiko vähän hölmöt...:D
Lankana käytin 7 veljestä, kasvot ovat paksua huopaa ja silmiin on ommeltu pienet siemenhelmet.
Kävin viikonloppuna kotikaupungissani Haapajärvellä ja vierailin sisustus- ja lahjatavaraliike Pimpulassa, joka on vastikään avannut ovensa Haapajärven keskustassa. Ja voi älytön miten ihana kauppa onkaan kyseessä! Lähes jokaisen tuotteen olisi voinut napata mukaan vaikka saman tien. Pelkkä kaupassa vierailu ja ihanien tavaroiden hypistely piristi päivää kummasti. Suosittelen ehdottomasti jos satutte Pohjois-Pohjanmaalla liikkumaan :)
Mukaan Pimpulasta tarttui kolme Terese Bastin uuden Folklore-sarjan korttia, jotka pääsivät heti tietokonenurkkauksen seinää koristamaan. Sarjaan kuuluu pöllö-, karhu- ja kettukortin lisäksi myös poro-aiheinen kortti, mutta se oli mielestäni turhan jouluinen ympärivuotiseen käyttöön. Sydän suli erityisesti tuon kettukortin kohdalla. Aivan mahtavat värit!
Eilen valmistui elämäni ensimmäinen palmikkokokeilu. Neuloin punaiset perussukat, joiden keskellä edessä kulkee kuuden silmukan levyinen palmikkoraita. Olen aina kuvitellut palmikoiden neulomisen olevan hirveän vaikeaa, mutta ennakkoluuloni katosivat nopeasti. Neulomani palmikko haarautuu kahteen suuntaan, jos niin nyt voi sanoa. Mielestäni lopputulos onnistui aika hyvin, vaikka useampaan kertaan työtä saikin purkaa.
Näissä sinisissä sukissa taas käytin otsikossa mainittua "huijauspalmikkoa". Palmikkomainen pinta on syntynyt kavennuksilla ja silmukoita luomalla. Sukat ovat valmistuneet jo hyvän aikaa sitten, mutta päätyivät niin nopeasti käyttöön että ikuistaminen sai jäädä vähän myöhemmäksi :D
Olen ajatellut osallistua tänä vuonna joulumyyjäisiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Myyntiin olisi tarkoitus laittaa ainakin sukkia ja lapasia sekä koruja. Kaikkea pientä ja kivaa.
Olisiko teillä antaa vinkkejä ensikertalaiselle joulumyyjäisiin? Minua kiinnostaisi muun muassa tietää, millaiset tuotteet ovat teillä menneet parhaiten kaupaksi :)
Tässä on yksi aarteistani. Keltainen SOK:n Johanna-kahvipurkki, jonka äitini muutama vuosi sitten löysi kotimme piharakennuksen ylisiltä ja jonka hän antoi minulle syntymäpäivälahjaksi. Purkki on vanha ja kulunut, mutta silti minulle tärkeä.
En ole varma kahvipurkkini iästä. Netissä seikkailun perusteella minulle kuitenkin selvisi, että kahvikukan ja -papujen kuvalla varustetut Johanna-purkit tulivat markkinoille vuonna 1952. Kahvia sisältävät peltipurkit alkoivat vähitellen poistua markkinoilta 1960-luvulla, sillä tilalle kehiteltiin parempia säilytysmenetelmiä. Purkki on siis luultavasti noin kaksi kertaa yhtä vanha kuin minä. Käsitykseni mukaan
Johanna-purkkien hinnat liikkuvat ainakin muutamassa kymmenessä eurossa,
mutta oman purkkini kohdalla tunnearvo on rahallista arvoa suurempi.
Purkki on minusta yhtä aikaa rouhea ja kaunis, sympaattinen ja nostalginen, ja se tuo mukavaa särmää keittiöön. En ole muualla törmännyt Johanna-kahvipurkkeihin, mutta Strömsössä samanlainen purkki on pari kertaa vilahtanut :D
Johanna-purkki viihtyy sopusoinnussa muiden peltipurkkieni vierellä keittiön oven yläpuolella olevalla ikkunalla. Vasemmalla on kirpparilta löydetty hauska talopurkki jonka kansi esittää talon kattoa, ja sen vieressä seurakunnalta 20-vuotislahjaksi saatu Jeesus-laastareita sisältävä peltipurkki :D
Oletteko te törmänneet Johanna-purkkeihin tai muihin vanhoihin peltisiin kahvipurkkeihin?
Eilen ja tänään ompelin käsityömessuilta ostetusta heijastinnauhasta valmiita heijastimia. Suurin osa nauhasta kului timantin muotoisiin heijastinpinsseihin, joiden muotoon sain idean Eilen tein -blogin timanttikuvioisesta kassista.
Mies toivoi heijastinta opiskelijahaalareitaan varten, mutta timantit eivät kelvanneet. Niinpä ompelin hänelle pulloheijastimen :D Kaikissa heijastimissa pulloheijastinta lukuunottamatta on takapuolella tukeva hakanneulakiinnitys. Musta taustakangas on Tiimarista hankittua paksua huopaa.
Kokeilin ommella useamman mallisia kuvioita, mutta pyöreiden muotojen ompelu heijastinkankaaseen ei oikein sujunut. Ompelukoneeni veteli myös joistain timanteista kulmia suoriksi, mikä jäi vähän harmittamaan. En tiedä johtuiko oikominen liian paksusta neulasta, heijastinkankaan materiaalista, itse ompelukoneesta vaiko sen käyttäjästä.
Ihan ensimmäinen timanttikokeilu pääsi Albertin seuraksi koristamaan syystakin hihaa. Timantti on yksi mutkat suoriksi -versioista, mutta ihan kivalta se kuitenkin näyttää. Pääasia ainakin minulle on se, että heijastin hoitaa tehtävänsä eli näkyy pimeässä.
En ole ennen ommellut
heijastimia, mutta yllättävän hauskaa ja helppoa puuhaa se kuitenkin
oli. Näitä tulen varmasti tekemään tulevaisuudessa lisää.
Uusien talvikenkien (♥
) mukaan sain satunnaisen kenkälaatikon, jolle oli käyttötarkoitus tiedossa jo kaupasta ulos kävellessä. Kotona käärin laatikon pintaan kirpparilta ostettua Ikean lahjapaperia, jonka kuosista tykkäilen kovasti.
Lopputulos ei ole niin
viimeisen päälle kuin toivoin, mutta ei se ole niin justiinsa.
Laatikosta tuli nyt hyllykelpoinen ja lahjapaperia jäi vielä muihinkin
projekteihin.
Laatikko sai sisäänsä keskeneräiset käsityöt, jotka ennen lojuivat sohvan käsinojalla ja yöpöydällä. Laatikon paikaksi valikoitui olohuoneen tv-tason hylly, josta on kätevä napata vaikka neule käteen telkkaria katsoessa.
Vielä vähän asiaa aiheen vierestä. Kävin tänään katsomassa Sofi Oksasen kirjaan perustuvan Puhdistus-elokuvan. Itse kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva oli mielestäni hyvin onnistunut ja puhutteleva, jopa järkyttävä. Erityisesti Laura Birnin näyttelijäntyö vakuutti. Suosittelen!
Seitsemästä veljeksestä neulotut peruslapaset saivat lisäpiristystä kämmenselkään ommelluista huopatähdistä. Työn alla ovat samanlaiset lapaset myös pienemmille käsille.
Tänään kävin äitini kanssa Oulun Kädentaitomessuilla. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja ryysis oli melkoinen, mutta kokemus oli silti mukava ensikertalaisille. Näytös- ja askartelupisteitä olisi vain saanut olla enemmän tarjolla.
Eniten ihastusta herättivät virkatut pöllöjutut, etenkin nuo pienet kukkarot. Oikeasti, kuinka söpöt! :D Muuten kameraa ei ihmistungoksessa viitsinyt kaivaa esiin.
Ulos ei tietenkään selvitty ilman ostoksia. Mukaan tarttui kaksi pientä kukkaronkehystä (kenties pöllökokeiluja varten), kapeaa "silkkinauhaa" virkkausprojektiin, sekä kaksi forever-renkulaa ja 10 millin hopeanvärisiä renkaita odottamaan seuraavaa koruntekoinnostusta. Lisäksi mukaan lähti pienen tinkauksen jälkeen 70 sentin pätkä heijastinnauhaa. Ostoksille tuli yhteensä hintaa 15 euroa. Mielelläni olisin kotiuttanut tarvikkeita toisellakin mokomalla jos vain lompakko olisi antanut myöten :D
Muitakin käsityöostoksia on tullut tehtyä viime aikoina. Ostin pelkkään käsityökäyttöön pyhitetyt Fiskarsin sakset pirteällä kukkakuosilla. Olemme äitini kanssa vääntäneet pitkään kättä siitä, saavatko sakset olla muun kuin oranssin väriset. Arvaatte varmaan mikä on minun kantani ;)