Hippo ystävälle

Täksi jouluksi tein lahjoja niin virkkaamalla, neulomalla kuin ompelemallakin. Ensimmäisenä esittelen virkatun lahjan, siitä tuli nimittäin aika suloinen.

 
Hippoja taas, tämä on jo neljäs virkkaamani otus. Välillä hippojen virkkaaminen on kyllästyttänyt, mutta tämä yksilö syntyi lähes huomaamatta telkkarinkatselun ohessa. Ehkä asiaan vaikutti osaltaan se, että lahja meni ystävälleni, joka oli jo aiemmin ihastellut tekemiäni hippoja ja ilmoittanut haluavansa sellaisen. Oli onneksi mieluinen lahja.

 
Virkkasin hipon kokonaan jämälangoista, joita on jäänyt yli muun muassa tästä peitosta. Langat ovat seiskaveikkaa tai samanvahvuisia villasekoitelankoja. Virkkasin hipon 3,5 mm virkkuukoukulla, ja tiukasta käsialastani johtuen paloista tuli aika tiiviitä. Toisaalta se on vain hyvä asia, sillä näin täytteet pysyvät hipon sisältä ja lopputulos näyttää siistimmältä. Nuo korvat ovat edelleen melkoinen murheenkryyni. Miten ne oikein pitäisi kiinnittää ettei niistä tulisi tuollaisia kuppeja?

Friendly Hippo

Malli: Happypotamus The Happy Hippo, ohjeen on laatinut Heidi Bears.
Ravelryssä: Friendly Hippo

Lanka: Aran- ja sport-vahvuisia jämälankoja.

Koukku: Knit Pron Soft Grip koukku 3,5 mm.

Fiilis: Tällä kertaa hippoa oli tosi kiva tehdä ja se syntyi nopsaan.

 
Hipon kokonaislankamäärän punnitseminen on hankalaa, koska kuvassa olevan vaiheen jälkeen hipon kroppa tungetaan täyteen vanua. Siksipä punnitsin hipon tässä vaiheessa, jotta osaisin paremmin arvioida koko hipon langanmenekin (hipon lisäksi punnitsin myös jo valmiit päähän tulevat palat). Nyt vain kävi niin että paino on merkitty jollekin random paperilapulle, joka (toivottavasti) on vanhempieni luona. Lisään painon tähän jos joskus vielä onnistun löytämään kyseisen lapun. Olisi ehkä pitänyt tehdä uudenvuodenlupaus ryhtyä järjestelmällisemmäksi :D

 
Lopuksi vielä peppukuva. Koska pakko.

Jämälankapeitto

Tässä se nyt on! Reilut viisi kuukautta se vei ja nielaisi hieman yli 1800 grammaa lankaa. Mutta onhan se kyllä upea!

Neuloin joululahjaksi vinon pinon pöllölapasia, ja urakasta jäi melkoinen määrä ylimääräistä lankaa. Kun ynnäsin mukaan muutkin omistamani samanvahvuiset langat, päätin virkata kuusikulmaisista peiton netissä näkemästäni kuvasta inspiroituneena. Aluksi illat kuluivat palasia nykertäessä, mutta vuodenvaihteessa peitto jäi varmaan pariksi kuukaudeksi unholaan. Opinnäytetyöstressin keskellä kaivoin tekeleen taas esiin ja se tulikin rykäistyä melko hyvällä tahdilla valmiiksi.

Ajatus oli, että jokaisesta palasesta tulisi erilainen. Samojen värien yhdistely alkoi jossain vaiheessa tökkiä, joten ostin kerän vaaleanviolettia seiskaveikkaa ja homma alkoi taas luistaa. Valmiissa peitossa on 196 palaa ja kyllä, jokainen niistä on erilainen, jei! Vaaleanvioletin lisäksi jouduin ostamaan jonkin verran valkoista lankaa, mutta muuten peitto on jämälangoista koottu. Eri eristä ostetut ja erimerkkiset valkoiset erottuvat peitosta, mutta se on muutenkin niin värikäs kokonaisuus, etteivät toisistaan poikkeavat sävyt häiritse ainakaan minua.

Jämälankapeitto

Malli: Ohje virkattuun kuusikulmaiseen Attic24.
Ravelryssä: Hexagon Blanket

Lanka: Novitan 7 Veljestä, Gjestalin Janne, Vikingin Ville, Trysil Garnin Superwash Ullgarn, Gjestalin Superwash Sport sekä tuntemattomia jämälankoja.

Langan menekki:1 kilo 805 grammaa.

Koukku: Knit Pron Soft Grip koukku 4,0 mm.

Fiilis: Tuli tästä ihana, mutta toista en kyllä enää ala tekemään.

Palaset ompelin käsin yhteen, sillä koin sen itselleni nopeammaksi ja mieluisammaksi yhdistelytekniikaksi kuin virkkaaminen. Helpointa olisi ollut virkata palat yhteen sitä mukaa kuin ne valmistuivat, mutta silloin palojen pingottaminen ei olisi onnistunut. Jotkut palat ovat hieman erikokoisia keskenään, joten valmiissa peitossa on pieniä kohoumia. Saa nähdä tasoittuvatko ne käytössä. Tykkään kyllä peitosta kupruineen kaikkineen. Virkkasin vielä koko peiton ympäri kerroksen pylväitä ja piilosilmukoita, näin reunasta tuli siistimpi.

Peittoon mahtuu hyvin kääriytymään ja sohvalla sen alle mahtuu hyvin kaksi ihmistä köllöttelemään. Peitto on melko raskas ja lämmin, mutta kylmillä ilmoilla se on vain hyvä asia.

Iso projekti on nyt poissa työjärjestyksestä, ja lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kauniista kuvista kiitos pikkuveljelleni, muisk!

Jotain keskeneräistä, jotain valmista

Viime aikoina olen sekä neulonut, virkannut että ommellut. Valmistakin on tullut!

Samalla kun ompelin edellisessä postauksessa esitellyt valmistujaiskassit, ompelin myös omaan käyttöön ison kauppakassin. Tällekin on ollut tarvetta jo vaikka kuin pitkään, mutta yleensä kaikki tällaiset tarpeelliset ja simppelit työt jäävät roikkumaan. Kaavat kassiin otin hyväksi todetusta valmiskassista, jonka kahvat ovat jo lähes rispaantuneet irti.

Valmistuneisiin käsitöihin lukeutuu myös tämä jämälankapeitto. Melkoinen urakka siinä olikin! Peitosta tulee ihan pian vielä oma postauksensa, äsken käytiin napsimassa aika hienoja kuvia...

Ja koska virkkuutyö valmistui vihdoin, on toisenkin peiton tekeminen alkanut taas maistua. Upea Persian Dreams -peitto edistyy siis jälleen ja uusia palasia odottaa jo pingottamista! Niistäkin lisää myöhemmin.

Valmistuneille

Opiskelun päättäviä on aina mukava muistaa, sillä valmistumisen eteen on varmasti tehty melkoinen määrä työtä. Tänä keväänä halusin muistaa paria valmistuvaa kaveriani sekä valkolakin päähänsä painavaa pikkuveljeäni.

Luokkakaverilleni ompelin kangaskassin pellavanvärisestä puuvillakankaasta. Halusin panostaa kassiin hieman enemmän, sillä lahjan saajasta oli suuresti apua opinnäytetyöni syntymisessä ja hänen kanssaan on muutenkin tullut tehtyä isoja kouluprojekteja. Mielestäni kangas oikein huusi kaverikseen valkoista pitsiä, joten virkkasin toiseen sankaan pitsiraidan ja kassin kylkeen pitsipyörylän. Ajattelin pitsin sopivan lahjan saajalle muutenkin, sillä hän on kotoisin Raumalta jossa vietetään kesäisin pitsiviikkoa.

Toiselle proviisoriksi valmistuvalle kaverilleni ompelin kassin Ivana Helsingin Indian Summer -kuosisesta kankaasta. Kangas itsessään on jo niin näyttävä, etten koristellut kassia sen kummemmin. Kassi on kyllä ihanan kesäisen värinen!

Pitsikassin vuori on valkoista raidallista puuvillaa, vihreän kassin vuoren raidoista löytyy mintunvihreitä, harmaita ja valkoisia raitoja. Vuoren lisäksi molemmista kasseista löytyy myös kuohuvaa ja suklaata juhlapäivän kunniaksi.

Askartelin kavereilleni ja pikkuveljelleni myös kortit samalla tyylillä. Jokaisessa kortissa on leimattu onnea-teksti sekä kuviopapereista leikattuja kuusikulmioita, jotka on liimattu valkoiselle pahville. Teksti ja osa kulmioista on nostettu koholle 3D-tarrojen avulla. Sekaan ripottelin mys pieniä hopeisia strasseja. Tähän korttiin sai näppärästi hyödynnettyä pieniäkin paperinpalasia. Idean korttiin sain Pinterestistä.

Itse kuulun myös onnellisten valmistuvien joukkoon, sillä tänään sain vihdon käteeni medianomin paperit. Nyt on kyllä hyvä fiilis! :)

Loppusuoralla

Heippa pitkästä aikaa! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo kuukausi, sillä olen yrittänyt saattaa opiskelujani loppuun. Opinnäytetyöni alkaa nyt olla viittä vaille valmis eikä muutenkaan ole paljon enää tehtävää jäljellä. Jee!

Blogitauosta huolimatta olen kuitenkin tehtaillut joka päivä jämälankapeittoa eteenpäin. Peitto onkin edistynyt melko vauhdilla, sillä sen virkkaaminen on ollut hyvää vastapainoa kouluhommille. Nyt peittokin on jo loppusuoralla.

Viikonloppuna sain viimeisetkin peittopalat pääteltyä ja pingotettua. Viimeisten 50 palan kohdilla värivalikoima alkoi jo olla melko vähissä, mutta valmista kuitenkin tuli. Sunnuntaina kippasin kaikki palaset lattialle ja lajittelin ne pinoihin peiton ulommaisten värirenkaiden mukaan. Tavoitteena palasia virkatessa minulla oli, ettei yksikään pala olisi samanlainen. Valmiiseen peittoon taas en halunnut vierekkäin sellaisia palasia, joiden ulommaiset kerrokset olisivat samanvärisiä. Vähän aikaa sai kyllä pyöritellä että järjestys loksahti kohdilleen.

Nyt ompelen palasia yhteen. Eli ihan neulan kanssa ahkeroin, vaikka virkkaamallakin palaset olisi voinut yhdistää. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että ompelemalla saan siistimmän lopputuloksen. Ajatus kymmenien ja taas kymmenien palasten ompelusta käsin vähän hirvitti etukäteen, mutta yhdistely sujuukin tosi nopsaan! Ainakin kun vertaa siihen, miten kauan palasten virkkaamiseen ja pingottamiseen meni.

Kohta peitto alkaakin olla lopullisesti kasassa ja valmiina esiteltäväksi! Pohdin vielä, virkkaisinko peittoon jotkin kivat reunukset. Hankaluuksia aiheuttaa peiton kulmikas reuna. Lainasin kirjastosta virkattuja reunuksia esittelevän kirjan, saa nähdä löytyisikö sieltä inspiraatio.

Keväistä keskiviikkoa sinulle!

Etenee

Virkattuja peittopalasia alkaa olla jo satakunta, mutta suurin osa on kuitenkin vielä pingottamatta. Tekisi mieli vaan virkata eikä alkaa säätää nuppineulojen kanssa. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja pingotin niin monta palasta kuin nuppineuloja riitti. Ylemmän styroksin toisellekin puolelle on pingotettu palasia.

Ei se pingottaminen loppuseltaan niin tympeää ole, paloista tulee kovin nättejä pingottamisen jälkeen! Seuraavaksi pitää varmaan hankkia lisää nuppineuloja.

Mielenkiinnolla odotan kauanko sitten pitää etsiä motivaatiota palojen yhdistämistä varten...

Ohje: Virkattu kuusikulmainen

Minua pyydettiin kääntämään edellisen postauksen virkatun kuusikulmaisen ohje suomeksi, joten tässäpä tulee! Olen tehnyt pieniä muutoksia alkuperäiseen Attic24-blogin ohjeeseen, näillä ohjeilla ainakin itse saan parhaan tuloksen.

Lankoina minulla on 7 Veljestä -langan vahvuisia villalankoja, koukun koko on 4 milliä.

Teen kerrosten vaihtumiskohdassa viimeisen piilosilmukan uudella värillä, näin värien vaihtumiskohta jää piiloon.

♥ Virkkaa 4 kjs.

♥  Yhdistä renkaaksi. 
♥ Virkkaa renkaaseen 3 ketjusilmukkaa + 11 kaksoispylvästä. 
♥ Tee 1 ketjusilmukka ja työnnä koukku kolmen ketjusilmukan pylvääseen. 

♥ Vaihda väriä, sulje ympyrä piilosilmukalla. 
♥ Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja tee kaksoispylväs edellisen kerroksen 1. ja 2. pylvään väliin. Tee yksi ketjusilmukka, virkkaa kaksi kaksoispylvästä seuraavaan pylväsväliin. Jatka kerros loppuun. 
♥ Virkkaa yksi ketjusilmukka ja työnnä koukku kerroksen ensimmäiseen kaksoispylvääseen.

♥ Vaihda väriä, sulje kerros piilosilmukalla. 
♥ Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 2 kaksoispylvästä edellisen kerroksen 1. ja 2. pylväsryhmän väliin. Tee 1 ketjusilmukka, virkkaa 3 kaksoispylvästä seuraavaan pylväsaukkoon. Jatka kerros loppuun samalla tavalla. 
♥ Virkkaa yksi ketjusilmukka ja työnnä koukku kerroksen ensimmäiseen kaksoispylvääseen.

♥ Vaihda väriä, sulje kerros piilosilmukalla. 
♥ Virkkaa 3 ketjusilmukkaa, tee piilosilmukka seuraavaan pylväsväliin. Virkkaa 4 ketjusilmukkaa, tee piilosilmukka seuraavaan pylväsväliin. Jatka kerros loppuun 4 ketjusilmukan kaarilla. Silmukat kannattaa virkata mielellään hieman löysästi, jos sinulla on tiukka käsiala.
♥ Päätä kerros tekemällä piilosilmukka ensimmäiseen ketjusilmukkakaareen.

♥ Virkkaa 3 ketjusilmukkaa, tee kaksi kaksoispylvästä ensimmäiseen ketjusilmukkakaareen. 
♥ Virkkaa 1 ketjusilmukka, tee 3 kaksoispylvästä seuraavaan ketjusilmukkakaareen. Virkkaa 2 ketjusilmukkaa, virkkaa 3 kaksoispylvästä samaan aukkoon johon virkkasit edelliset kaksoispylväät. Näin muodostuu kulma. 
♥ Jatka kerros loppuun vuorottelemalla kolmen ja kuuden kaksoispylväsryppään osioita. Päätä kerros piilosilmukalla. Päättele langat. 

♥ Halutessasi pingota pala: kastele työ kevyesti ja kiinnitä kulmistaan esim. styroksiin nuppineuloilla. Anna kuivua. Pingottamalla saat työstä paljon siistimmän. Esimerkiksi yllä olevan kuvan ylempi pala on pingotettu, alempaa ei.

Jos jokin kohta jäi epäselväksi, jätä ihmeessä kommenttia!

Pöllöjämät peitoksi

Joululahjoiksi tuli neulottua yhteensä kahdeksan paria pöllölapasia. Jokaiseen pariin tarvittiin kahta väriä, ja suurimman osan langoista jouduin hankkimaan uutena. Jokaisesta kerästä jäi ylimääräistä lankaa, joista halusin hankkiutua eroon. Lisäksi varastosta löytyi monta vajaata kerää Novitan seiskaveikkaa, jotka ovat samanvahvuisia pöllölankojen kanssa.

Instagramia selatessani törmäsin aivan ihanan värikkääseen kuvaan peitosta, joka oli koottu kuusikulmaisista paloista, joiden keskellä oli ympyrä. Tiesin heti, että tuollaisen minä haluan jämälangoistani virkata. Ohje kuusikulmaan löytyi Attic24-blogista. Sittenpä vaan tuumasta toimeen!

Yhteen palaseen tulee kolme ympyräkerrosta, jotka kehystetään kuusikulmion muotoon virkattavalla valkoisella reunuksella. Tahdon virkata jokaisesta palasesta erivärisen, toivottavasti minulla on tarpeeksi värejä suunnitelman toteuttamiseen.

Tällä hetkellä innostus on kova ja palasia syntyy monta kappaletta päivässä. Nyt palasia on virkattuna kolmisenkymmentä. Torkkupeittoon tarvitsee vielä aika monta lisää... Onneksi lankoja riittää!

Tästä peitosta tulee kyllä niin kiva väripilkku! Kevättä odotellessa innostaa enemmän työstää iloisia värejä, eikä yhtään haittaa että työ etenee nopeasti. Saa nähdä missä vaiheessa virkkausinnostus loppuu, vähän meinaan houkuttelisi myös tarttua taas Persian Dreams -peiton pariin...

Piparkakkumatto

Ystäväni on haikaillut jo kauan harmaata kylppärinmattoa, jossa olisi pinkit pitsireunukset. Lupasin tehdä hänelle sellaisen, mutta koska emme ole vieläkään päässeet yhdessä kudeostoksille, päätin yllättää hänet ja virkata maton hänelle synttärilahjaksi.

Toivottavasti kuteiden sävyt ovat sellaisia kuin ystäväni ajatteli! Harmaa kude oli todella paksua, joten valitsin siihen 12 millisen virkkuukoukun. Pinkki kude taas oli sen verran ohuempaa, että siihen riitti 8 mm koukku. Molemmat kuteet on hankittu Oulun Lankamaailmasta. 

 Piparkakkumatto

Malli: omasta päästä
Ravelryssä: Hannan synttärimatto

Lanka: trikookude

Langan menekki: yhteensä arviolta reilu kilo

Koukku: Knit Pro:n 12 mm Soft Grip-virkkuukoukku ja 8 mm muovikoukku

Fiilis: Tulipa tästä söpö! Minäki haluan tämmösen :D

Muuta: synttärilahjaksi ystävälle 

Piparkakkureunat kupruilevat vielä, mutta uskoisin niiden tasoittuvan käytössä. Kuteita riittäisi vielä pieneen koriin, katsotaanko ehdinkö virkata sellaisenkin ennen juhlapäivää.

Näyteikkunahippo

Edellisessä hippopostauksessa vannoin, että nyt saa hippojen tehtailu joksikin aikaa riittää. Mutta tässä sitä taas ollaan :D

Työskentelen lankakaupassa, ja keväällä työpaikalla kysyttiin, voisinko virkata hippopehmolelun näyteikkunaa varten. Mikäpä siinä! Virkkailin hippoa aina silloin tällöin työn lomassa kun kaupalla oli hiljaisempaa, ja torstaina sain hipon viimein valmiiksi.

Vaikka nyt käyttämäni Maija-lanka ja aiemmin hippoihin käyttämäni Essentials Cotton-puuvilla ovat yhtä juoksevia lankoja, Maijaa kului hippoon enemmän. Valkoinen lanka loppui itse asiassa niin pahasti kesken, etten viitsinyt avata työhön kolmatta kerää, vaan kiinnitin viimeisen kuonopalan ja korvapalat valkoisella seiskaveikalla.

Työhippo

Malli: Happypotamus The Happy Hippo, suunnittelija Heidi Bears
Ravelryssä: Työhippo 

Lanka: Gjestalin Maija

Langan menekki: keltaista ja vaaleaa sinistä vajaa 50 grammaa, tummempaa sinistä vajaa 100 grammaa. Valkoista meni kaksi kerää ja lisäksi pieni pätkä seitsemää veljestä.

Koukku: Knit Pro:n 3,5 mm Soft Grip-virkkuukoukku

Fiilis: Kiva projekti, mutta tykkäsin enemmän tehdä hippoja puuvillasta.

Muuta: mallityöksi työpaikan ikkunaan

Tämän hipon ilmeestä tuli taas aika erilainen kuin kahdesta aiemmasta tekemästäni hiposta. Korvien asento ja silmät tekevät melkoisen eron, mikä on sinällään ihan hauskaa, sillä jokaisesta hiposta tulee omanlaisensa persoona.

 

Pakollinen belfie. 

 

Tällä hetkellä hippo majailee työpaikan vauvaikkunassa nuken, auton, kissapehmon ja muiden lelujen kanssa. Saas nähdä milloin innostun virkkaamaan taas uutta hippoa :)

Aika namu laukuksi

Mulle iski viime kuussa himo virkata raidallinen kesälaukku. Tänään laukku valmistui. Se on ihana, vaikka itse sanonkin!

Virkattu raitalaukku

Malli: Omasta päästä
Ravelryssä: Simple Summer Bag

Lanka: Rico Desing Essentials Cotton DK

Langan menekki: ruskeaa lankaa kaksi 50 g kerää, pinkkiä ja oranssia vajaa kaksi kerää

Koukku: Knit Pro:n 3 mm Soft Grip

Fiilis: Ihana! Kerrankin joku työ onnistui siististi viimeisen päälle :)

Laukun malli on omasta päästä. Malli on tosi helppo: neliskanttinen pohja ja siihen suljettuna virkkauksena korkeat reunat. Laukun koko on noin 30 x 27 x 8 senttiä. Sinne mahtuu mukavasti päivän eväät, keskeneräinen neuletyö ja muut tarpeelliset pikkutavarat. Eniten lopputuloksessa minua ilahduttaa onnistuneet yksityiskohdat. Kerrankin onnistuin tekemään siistiä jälkeä!

Alun perin laukusta piti tulla sinisävyinen, mutta kun aikani pyörittelin erivärisiä keriä työkaverin kanssa, tämä yhdistelmä loksahti kohdalleen. Eikä siinä vaiheessa enää auttanut järkeillä, että omasta varastosta olisi jo valmiiksi löytynyt sinistä ja siihen sopivaa valkoista puuvillaa.
Alusta alkaen tiesin, että lisäisin laukkuun hihnan rikki menneestä tekonahkalaukustani.Työn edetessä hoksasin, että laukunraato sisälsi paljon muitakin osia, joita voisin virkatussa laukussani hyödyntää.

Vetoketju nahkavetimineen oli ehjä, joten ompelin ne uuteen laukkuun kiinni. Vetoketjun päitä ei oltu päätelty, joten leikkasin nahasta palat vetoketjun molempiin päihin ja kiinnitin oranssilla ompelulangalla. Virkkasin vetoketjun viereen kaitaleet, joihin vetoketju oli helppo kiinnittää ja joiden ansiosta laukusta ei tulisi turhan ahdas.

Hihnan kiinnitin virkatuilla kaitaleilla. Irrotin vanhasta laukusta myös hauskan tasselin, joka roikkuu nyt hihnan kiinnitysrenkaassa.

Ompelin laukkuun vuorin viime syksyn käsityömessuilta löytämästäni puuvillasta.

Hyödynsin laukkuun vanhan laukun sisätaskun vetoketjuineen. Mielestäni taskun sisältä löytyvä erilainen kangas on hauska yksityiskohta.

Vastakkaiselle sivulle ompelin kaksiosaisen taskun, johon on kätevä sujauttaa kännykkä ja avaimet.

Laukun sisälle tein vahvikepohjallisen. Leikkasin sopivan kokoisen palan vihkon muovikannesta ja päällystin vuorikankaalla.

Laukun pohjan virkkasin puolipylväillä. Tein tarkoituksella liian jäykkää pintaa, jotta pohjasta tulisi mahdollisimman tukeva ja kestävä. Sormenpäät olivat kyllä hellänä tätä virkatessa.

Sen lisäksi että sain kivan ja käyttökelpoisen laukun, minulle jäi vielä runsaasti askartelumateriaalia rikkinäisestä nahkalaukusta. Pitää katsoa, mitä niistä voisi keksiä :)