Mitä minulle kuuluu?

Heippa piiiitkästä aikaa! Viimeksi olen kirjoitellut blogiin elokuun alussa, ja nyt avasin läppärin ekaa kertaa ehkä kolmeen kuukauteen. Ajattelinkin siis tehdä pienen tilannekatsauksen/sillisalaattipostauksen ja kertoa viime aikojen kuulumisia. Otsikon kysymykseen vastatakseni: hyvää kuuluu!

Muutin siis elokuussa mieheni kanssa Vaasaan ja aloitin uudessa työssä. Teen nykyään töitä viestinnän, markkinoinnin ja sosiaalisen median parissa, eli just sitä mitä olenkin halunnut päästä tekemään! Uusi työ ja pitkä työmatka ovat kuitenkin vieneet mehut. Kun ensin istuu työpäivän tietokoneen ääressä, ei iltaisin ole enää huvittanut avata läppäriä. Mieluummin on istahtanut sohvalle neulomaan ;)

 
Neulerintamalla on ollut vähän takkuista. Olen kyllä neulonut päivittäin, mutta tekeleet eivät ole oikein tahtoneet onnistua. Viimeksi kirjoittelin blogiin Old Romance -neuletakista, mutta neulottuani sitä rintamukseen asti totesin sen liian kinttanaksi. Vielä ei ole innostanut ryhtyä purkuhommiin ja aloittaa uudestaan. Mutta yhden pipon sekä pieniä joululahjaneulomuksia olen saanut valmiiksi, niistä lisää seuraavissa postauksissa! Paitaprojektikin on tällä hetkellä suunnitteilla... Niin ja käytiinhän me myös Kreetalla, sielläkin tuli neulottua helteestä huolimatta!

Kesällä sain eteeni pienen ja kivan projektin, kun lapsuudesta asti tuttu henkilö pyysi piirtämään häihinsä ohjelmakaavion pinterest-kuvan pohjalta. Tällainen piirroksesta tuli, olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen ja ilmeisesti se oli (positiivinen) puheenaihe myös itse häissä!

Joulu hiipii jo kovaa vauhtia lähemmäs, ja siitä olen enemmän kuin innoissani. Olen jo jonkin verran askarrellut joulukortteja, ja muutenkin pikkuhiljaa laittanut joulua kotiin. Myös pientä blogi-innostuksen poikasta on taas puskemassa päälle, joten eiköhän tämäkin sivusto ala vähitellen taas aktivoitua :) 

Synttärikyyhkyläiset

Tänään minulla tärähtää mittariin 22 vuotta, huh! Sen kunniaksi sain viikonloppuna vanhemmiltani sen verran hauskan lahjan, että esittelenpä sen nyt teillekin :)

Sain nimittäin lintuavaimenperät, jotka asustelevat pienessä sydänmökissä!

Mökki kiinnitetään seinään ruuveilla tai vahvalla teipillä. Kotiin saapuessa linnut voi asettaa somasti vierekkäin odottamaan seuraavaa lentoon pyrähdystä.

Hauska yksityiskohta on se, että linnut toimivat myös pilleinä! Voipahan viheltää toiselle jos joutuu vaikka kauppareissulla hukkaan :)

Tervetuloa 2014!

Vuosi 2014 on alkanut! Nyt on hyvä hetki katsella, mitä viime vuoden aikana tuli tehtyä ja mitä tämä vuosi voisi tuoda tullessaan.

Viime vuonna sain valmiiksi mukavan määrän käsitöitä, joista suurimman osan luen onnistuneeksi. Tässä omia lemppareitani:

Haruni-huivi | Pääkallokorvikset | Lempineuletakki | Kirjottu tyynynpäällinen | Kangastaulu | Mekon uudistus | Virkattu matto | Kangaskassi | Helmipipo | Revontulisukat

Yllä olevat työt ovat siis sellaisia, jotka ovat mielestäni onnistuneet oikein hyvin ja/tai niitä on käytetty aktiivisesti. Osa töistä ovat kyllä aika simppeleitä, mutta joskus yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Vuoden lempiväri on tästä kollaasista päätellen ollut selvästikin oranssi.

Viime vuonna kokeilin jonkin verran uusia tekniikoita: ainakin kirjomista, kuplien virkkaamista sekä helmien lisäämistä neuleisiin. Vuoden aikana valmistui ensimmäinen neuletakkini sekä ensimmäinen pitsihuivini. Yksi viime vuoden huippuhetkistä oli myös se, että sain osa-aikaisia töitä lankakaupasta. Työn myötä osaamiseni ja tietämykseni on kasvanut entisestään, ja työvälinearsenaalini on muuttunut edistyneempään suuntaan.

Viime vuodeksi olin tehnyt muutaman käsityöaiheisen lupauksen. Jokainen lupauksista toteutui, osa hyvin ja osa rimaa hipoen. Tänä vuonna en ajatellut tehdä mitään tarkkoja lupauksia, mutta olisi kiva viimein oppia neulomaan sukka varpaista varteen ja sen jälkeen kaksi sukkaa yhtä aikaa. Tahtoisin myös neuloa tai virkata itselleni toisenkin yläosan.

Yhteenvetona voisin sanoa, että viime vuosi oli käsitöiden kannalta hieno vuosi, toivottavasti tästäkin tulee yhtä onnistunut! :)

Ehkä hauskimmat joulukoristeet ikinä

Poikaystävä ehdotti, että hienojalostettaisiin joulupalloja kuvan tyyliin sitten joskus kun meillä on oma joulukuusi. Mikä ettei! :D

Tiima - koskettavan nostalginen

Nyt seuraa ilmoitusluontoista asiaa, etenkin kaikille niille jotka omistavat iPadin! Kesän ja syksyn ajan olen kuuden opiskelukaverini kanssa ahertanut tablettilehtiprojektimme parissa, joka on nyt viimein valmistunut.

Kyseessä on siis Tiima, nostalgia-aiheinen tabletille julkaistava monimedialehti. Lehden kaikki artikkelit liittyvät menneisiin aikoihin, joskus yllättävilläkin tavoilla. Lehti muun muassa kertoo, millaista on nykypäivän pitsinnypläys, miten nykypäivän shamaanit elävät ja miksi ihmiset yhä tänäkin päivänä käyvät kupattavana. Lisäksi voit lukea, millaista on asua vanhassa talossa, millaisia kummituksia Oulussa asuu sekä miten toimittajamme selvisi rankasta kiusaamiskierteestä. Luettavaa siis löytyy ihan jokaiselle.

Tiima on ladattavissa AppStoresta ilmaiseksi. Lehden löytää hakusanoilla "Tiima - Koskettavan nostalginen". Jos lataat ja luet lehden, olisi mahtavaa kuulla mielipiteesi tuotoksestamme! Lukijapalautetta voi lähettää osoitteeseen tiimalehti@gmail.com. Kaikkien vuoden 2013 loppuun mennessä palautetta lähettäneiden kesken arvotaan musiikkipalkinto.
Tiiman Facebook-sivut löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/Tiimalehti. 

Antoisia lukukokemuksia Tiiman parissa!

Pimeiden iltojen tunnelmaa

Alkusyksystä asti parvekkeen pöydällä on palanut sekalainen joukko kynttilöitä. Niin kaunis ja tunnelmallinen näky, ja liekin loimotus näkyy komeasti kerrostalon pihalle saakka. Viikonlopun aikana pöydälle on satanut pieni kerros lunta. Lähtölaskenta jouluun on alkanut.

Ihanaa marraskuun viimeistä viikkoa sinulle!

Viime päivien piristäjät

Viime aikoina minua ovat piristäneet...

...Heinin ompelema koululaukku.

...good hair day.

...kivat taulut eteisessä ja olohuoneessa.

 
...pikkuhiljaa valmistuvat neuleet.

 ...onnistunut kirjastoreissu.

...vekkulin muotoinen kaktus. Jospa saisin sen pysymään hengissä! :)

Äidiltä tyttärelle

Yksi vaatekappale, josta en ikinä luopuisi, on tämä neuletakki. Takki on nimittäin äitini neuloma.

Äiti neuloi takin itselleen nuorena, suunnilleen minun ikäisenäni. Tästä sen taas huomaa, että kun valitsee laadukkaan materiaalin ja klassisen mallin, vaate voi kestää jopa vuosikymmeniä! Vaikka tällä vaatteella onkin jo ikää, minulta on muun muassa kysytty, että olenko ostanut kyseisen takin H&M:ltä. Ilmeisen muodikas vaatekappale, yhä tänä päivänä :)

P.S. Terveisiä äidille, kun kuitenkin luet tämän ♥

Franck

Kävipä melkoinen tuuri! Kävin nimittäin tänään noutamassa postista No Home Without You -blogin yksivuotisarvonnasta voittamani ihanan Arabian Franck-purkin.

Franck kuuluu Arabia Memories -sarjaan, nimestä päätellen se on Kaj Franckin suunnittelema. Enemmän tietoa purkista voit lukea täältä. Astiaa on ilmeisesti valmistettu melkoisen pieni erä, purkin pohjan Arabia-logokin on käsin maalattu. Tykkään kovasti purkin pyöreästä muotokielestä ja pastillinsinisestä väristä. Purkki pääsikin heti kirjahyllyyn sinisen Aalto-maljakon vierustoveriksi :)

Neulottu poikaystävä

Törmäsin tähän hauskaan juttuun netissä ja ajattelin jakaa sen teillekin luettavaksi ja katsottavaksi. Idea neulotusta poikaystävästä on aika hulvaton (ja toteutuskin varsin hieno), vaikka oma kulta löytyykin jo.

Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Budapest ♥

Ihana viikko Budapestissä takana! Viikon aikana muun muassa...

...kiivettiin 140 metrin korkeuteen Gellert-kukkulalle. Huikeat näkymät! Kukkulalla kannattaa ehdottomasti ihastella näkymien lisäksi myös Vapaudenpatsasta sekä Citadella-linnoitusta.

...suunnistettiin ympäri kaupunkia ja käveltiin parhaimmillaan toistakymmentä kilometriä päivässä.

...maistettiin gulassikeittoa.

...vierailtiin Budapest Zoo:ssa. Sain kamelilta pusun!

...ihasteltiin nähtävyyksiä. Kuvassa taka-alalla parlamenttitalo, joka oli huikaiseva näky etenkin iltavalaistuksessa.

...katseltiin Tonavaa joelta käsin.

...shoppailtiin Fashion Streetillä.

...nähtiin monenlaisia katuesityksiä samaisella kadulla. 

...vierailtiin pop-up-designtorilla. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa!

...herkuteltiin.

...ja herkuteltiin vielä vähän lisää. Tämä leivos maksoi kauppatorilla 210 forinttia eli noin 70 senttiä!

...tutustuttiin kansallismuseon näyttelyyn sekä museota ympäröivään toriin.

...seikkailtiin ympäri Margitinsaarta, josta löytyvät muun muassa Mikaelinkirkon rauniot.

...löydettiin samalta saarelta hillittömän suuri puu.

...saatiin saarelta pari ankka- ja kilpparikaveria, kunhan ensin lahjottiin niitä ruoka-automaatin antimilla.

...kiivettiin viikon lopuksi vielä uudelleen Gellert-kukkulalle. Öinen Budapest näytti korkeuksista niin kauniilta!

Vanhoja käsitöitäni

Olen nyt vanhempieni luona käymässä, ja ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja penkoa varastoista joitakin vanhoja käsitöitäni teille esiteltäväksi. Luvassa siis säälittäviä räpellyksiä, persoonallisia tyylivalintoja ja arkistojen aarteita. Enjoy! :D 

Virkkaaminen ei ala-asteen kässätunneilla ollut sitä mieluisinta puuhaa. Tämänkin reikiä täynnä olevan hiiren teko vei useita tuskaisia tunteja. Loukkaannuin opettajalle verisesti, kun hän ehdotti minulle, että aikaansaamastani ruskeasta mytystä voisi tulla metsästyslakki Barbielle :D Sisuunnuin kommentista niin että tein hiiren väkisin loppuun. 
Ajan saatossa hiiri on vähän ottanut osumaa, muun muassa toinen silmä on kadonnut. Nykyään hiiri toimii kissan leluna, siitä johtuvat ylimääräiset karvat.

Tämän pääsiäistipun virkkaamisessa oli melkein yhtä suuria ongelmia. Nyt ehkä voin jo ääneen tunnustaa, että äiti virkkasi tämän työn loppuun (toivottavasti käsityönopettaja ei lue tätä). Työstä kyllä huomaa, missä vaiheessa äiti otti langat käsiin :D

Olen minä virkkaamisesta kunniallakin selvinnyt. Tämän ala-asteella virkatun liinan tekoon äiti ei muistaakseni osallistunut lainkaan! :D 

Kangaspuitakin on tullut kokeiltua. Poppanantekoa jaksoin huimat puolisen metriä.

 

Ala-asteella kokeiltiin myös neulahuovutusta. Tuloksena harvinaisen alakuloinen hylkeentapainen otus.

Tämä on ehdottomasti ala-asteaikainen lempityöni! Ompelin vapaa-ajallani kotona toista metriä pitkän käärmeen trikootilkuista. Käärmeen anatomia on ollut hieman hakusessa, tietääkseni käärmeillä kun ei ole ulkonevia nappineniä.

Sitten siirryinkin yläasteelle. Kahdeksannella luokalla ompelin itselleni rippimekon mustavalkoisesta kukkakankaasta. Mekon olkaimet ovat valkoista pitsinauhaa, johon ompelin helmiä. Vyötäröllä on irrallinen satiininauha. Vielä käsityötuntien päätteeksi mekossa oli halterneck-olkaimet, mutta en pitänyt niistä ja ompelin pääntien kotona uusiksi. 

Jossain vaiheessa rippijuhlien jälkeen minulle iski armoton morkkis, että tää mekko on ihan susiruma, miksen hankkinut nättiä mekkoa kaupasta kun siihen olis ollut mahdollisuus. Tätä tunnetta vahvisti se, että samassa käsityöryhmässä ollut tyttö ompeli samaisesta kukkakankaasta itselleen patalapun. Ei minun mekko ole tehty mistään patalappukankaasta! :D Näin jälkeenpäin katsottuna mekko on kuitenkin ihan kaunis ja rippikouluikäiselle sopiva.

 

Yhdeksännellä luokalla ryhdyin jälleen mekonompelupuuhiin, tällä kertaa ompelin itselleni päättäjäismekon. Mekko on empiremallinen, ja siinä on vyötäröllä sama satiininauha kuin rippimekossakin. Tähän mekkoon olin erityisen tyytyväinen, käytin sitä myös veljeni ylioppilasjuhlissa. Mekon väri kuitenkin saa minut näyttämään todella kalpealta, varsinkin valokuvissa. Mekko taitaa yhä olla jossain tallessa, kangasta voisi ehkä käyttää uudelleen johonkin toiseen projektiin.

Yläasteikäisenä tykkäsin neuloa itselleni pipoja ja huiveja. Näitä kahta virkattua kolmiohuivia käytän yhä silloin tällöin.

 

Tässä kuvassa päässäni on metsänvihreästä langasta neulottu baskeri, joka on niin harvaa neulosta, että pää näkyy piposta läpi :D Inspiraatio pipoon syntyi legendaarisesta IRC-galleriasta, jossa eräällä tytöllä oli kuvassa niin siisti pipo, että sellainen oli pakko saada myös itselle.

Yläasteella (ja ehkä vielä lukiossakin?) tykkäsin tosi paljon puuhelmistä, ja kaulassa tai ranteessa (tai parhaassa tapauksessa molemmista) roikkui itse pujotellut puuhelmet. Tässä kuvassa olen näköjään onnistunut valitsemaan kaulaani harvinaisen hillityn helmikorun.

Rakkaus puuhelmiä kohtaan näkyi päästä varpaisiin. Ysiluokalla kuljin Adidaksen Superstareissa, joiden nauhoihin olin pujotellut erivärisiä puuhelmiä. Sarjassamme persoonallisia tyyliratkaisuja... Toisaalta minähän oli vain muodin edelläkävijä, Koto Living-lehdessähän on vastikään neuvottu pujottelemaan helmiä kengännauhoihin! :D

Ysiluokalla ollessani ompelin itselleni kotona hupparin. Paidasta tuli mukava ja lämmin, mutta hei, vaaleansininen autokangas?! Taas yksi persoonallinen tyylivalinta :D No, jonkin aikaa kuitenkin pukeuduin ylpeänä itsetehtyyn huppariini, muun muassa luokkaretkellä Tampereella. Sitten onneksi taisin tajuta, että kankaan olisi voinut valita vähän järkevämminkin. 

Hienommassakin omatekemässä hupparissa on onneksi tullut kuljettua. Yläasteella oli tärkeää kuuluttaa kaikille mitä musiikkia kuuntelee, minä tein sen hupparin avulla. Selän kuvio on applikoitu, roiskeet kuvion ympärillä on tehty valkoisen kangasvärin ja hammasharjan avulla.

Siinäpä oli joitakin vuosien varrella tekemiäni käsitöitä. Peruskoulussa käsityö ei koskaan ollut lempiaineeni, palo tähän hommaan syntyi vasta lukion lopulla. Olen kuitenkin iloinen siitä, että peruskoulun aikana sai kokeilla niin monia eri tekniikoita. Nyt ainakin tiedän mitkä niistä ovat mieluisimpia, ja virkkaaminen, neulominen ja ompelu ovat kaikki hallussa.