Vanhoja käsitöitäni

Olen nyt vanhempieni luona käymässä, ja ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja penkoa varastoista joitakin vanhoja käsitöitäni teille esiteltäväksi. Luvassa siis säälittäviä räpellyksiä, persoonallisia tyylivalintoja ja arkistojen aarteita. Enjoy! :D 

Virkkaaminen ei ala-asteen kässätunneilla ollut sitä mieluisinta puuhaa. Tämänkin reikiä täynnä olevan hiiren teko vei useita tuskaisia tunteja. Loukkaannuin opettajalle verisesti, kun hän ehdotti minulle, että aikaansaamastani ruskeasta mytystä voisi tulla metsästyslakki Barbielle :D Sisuunnuin kommentista niin että tein hiiren väkisin loppuun. 
Ajan saatossa hiiri on vähän ottanut osumaa, muun muassa toinen silmä on kadonnut. Nykyään hiiri toimii kissan leluna, siitä johtuvat ylimääräiset karvat.

Tämän pääsiäistipun virkkaamisessa oli melkein yhtä suuria ongelmia. Nyt ehkä voin jo ääneen tunnustaa, että äiti virkkasi tämän työn loppuun (toivottavasti käsityönopettaja ei lue tätä). Työstä kyllä huomaa, missä vaiheessa äiti otti langat käsiin :D

Olen minä virkkaamisesta kunniallakin selvinnyt. Tämän ala-asteella virkatun liinan tekoon äiti ei muistaakseni osallistunut lainkaan! :D 

Kangaspuitakin on tullut kokeiltua. Poppanantekoa jaksoin huimat puolisen metriä.

 

Ala-asteella kokeiltiin myös neulahuovutusta. Tuloksena harvinaisen alakuloinen hylkeentapainen otus.

Tämä on ehdottomasti ala-asteaikainen lempityöni! Ompelin vapaa-ajallani kotona toista metriä pitkän käärmeen trikootilkuista. Käärmeen anatomia on ollut hieman hakusessa, tietääkseni käärmeillä kun ei ole ulkonevia nappineniä.

Sitten siirryinkin yläasteelle. Kahdeksannella luokalla ompelin itselleni rippimekon mustavalkoisesta kukkakankaasta. Mekon olkaimet ovat valkoista pitsinauhaa, johon ompelin helmiä. Vyötäröllä on irrallinen satiininauha. Vielä käsityötuntien päätteeksi mekossa oli halterneck-olkaimet, mutta en pitänyt niistä ja ompelin pääntien kotona uusiksi. 

Jossain vaiheessa rippijuhlien jälkeen minulle iski armoton morkkis, että tää mekko on ihan susiruma, miksen hankkinut nättiä mekkoa kaupasta kun siihen olis ollut mahdollisuus. Tätä tunnetta vahvisti se, että samassa käsityöryhmässä ollut tyttö ompeli samaisesta kukkakankaasta itselleen patalapun. Ei minun mekko ole tehty mistään patalappukankaasta! :D Näin jälkeenpäin katsottuna mekko on kuitenkin ihan kaunis ja rippikouluikäiselle sopiva.

 

Yhdeksännellä luokalla ryhdyin jälleen mekonompelupuuhiin, tällä kertaa ompelin itselleni päättäjäismekon. Mekko on empiremallinen, ja siinä on vyötäröllä sama satiininauha kuin rippimekossakin. Tähän mekkoon olin erityisen tyytyväinen, käytin sitä myös veljeni ylioppilasjuhlissa. Mekon väri kuitenkin saa minut näyttämään todella kalpealta, varsinkin valokuvissa. Mekko taitaa yhä olla jossain tallessa, kangasta voisi ehkä käyttää uudelleen johonkin toiseen projektiin.

Yläasteikäisenä tykkäsin neuloa itselleni pipoja ja huiveja. Näitä kahta virkattua kolmiohuivia käytän yhä silloin tällöin.

 

Tässä kuvassa päässäni on metsänvihreästä langasta neulottu baskeri, joka on niin harvaa neulosta, että pää näkyy piposta läpi :D Inspiraatio pipoon syntyi legendaarisesta IRC-galleriasta, jossa eräällä tytöllä oli kuvassa niin siisti pipo, että sellainen oli pakko saada myös itselle.

Yläasteella (ja ehkä vielä lukiossakin?) tykkäsin tosi paljon puuhelmistä, ja kaulassa tai ranteessa (tai parhaassa tapauksessa molemmista) roikkui itse pujotellut puuhelmet. Tässä kuvassa olen näköjään onnistunut valitsemaan kaulaani harvinaisen hillityn helmikorun.

Rakkaus puuhelmiä kohtaan näkyi päästä varpaisiin. Ysiluokalla kuljin Adidaksen Superstareissa, joiden nauhoihin olin pujotellut erivärisiä puuhelmiä. Sarjassamme persoonallisia tyyliratkaisuja... Toisaalta minähän oli vain muodin edelläkävijä, Koto Living-lehdessähän on vastikään neuvottu pujottelemaan helmiä kengännauhoihin! :D

Ysiluokalla ollessani ompelin itselleni kotona hupparin. Paidasta tuli mukava ja lämmin, mutta hei, vaaleansininen autokangas?! Taas yksi persoonallinen tyylivalinta :D No, jonkin aikaa kuitenkin pukeuduin ylpeänä itsetehtyyn huppariini, muun muassa luokkaretkellä Tampereella. Sitten onneksi taisin tajuta, että kankaan olisi voinut valita vähän järkevämminkin. 

Hienommassakin omatekemässä hupparissa on onneksi tullut kuljettua. Yläasteella oli tärkeää kuuluttaa kaikille mitä musiikkia kuuntelee, minä tein sen hupparin avulla. Selän kuvio on applikoitu, roiskeet kuvion ympärillä on tehty valkoisen kangasvärin ja hammasharjan avulla.

Siinäpä oli joitakin vuosien varrella tekemiäni käsitöitä. Peruskoulussa käsityö ei koskaan ollut lempiaineeni, palo tähän hommaan syntyi vasta lukion lopulla. Olen kuitenkin iloinen siitä, että peruskoulun aikana sai kokeilla niin monia eri tekniikoita. Nyt ainakin tiedän mitkä niistä ovat mieluisimpia, ja virkkaaminen, neulominen ja ompelu ovat kaikki hallussa.