Jämälankapeitto

Tässä se nyt on! Reilut viisi kuukautta se vei ja nielaisi hieman yli 1800 grammaa lankaa. Mutta onhan se kyllä upea!

Neuloin joululahjaksi vinon pinon pöllölapasia, ja urakasta jäi melkoinen määrä ylimääräistä lankaa. Kun ynnäsin mukaan muutkin omistamani samanvahvuiset langat, päätin virkata kuusikulmaisista peiton netissä näkemästäni kuvasta inspiroituneena. Aluksi illat kuluivat palasia nykertäessä, mutta vuodenvaihteessa peitto jäi varmaan pariksi kuukaudeksi unholaan. Opinnäytetyöstressin keskellä kaivoin tekeleen taas esiin ja se tulikin rykäistyä melko hyvällä tahdilla valmiiksi.

Ajatus oli, että jokaisesta palasesta tulisi erilainen. Samojen värien yhdistely alkoi jossain vaiheessa tökkiä, joten ostin kerän vaaleanviolettia seiskaveikkaa ja homma alkoi taas luistaa. Valmiissa peitossa on 196 palaa ja kyllä, jokainen niistä on erilainen, jei! Vaaleanvioletin lisäksi jouduin ostamaan jonkin verran valkoista lankaa, mutta muuten peitto on jämälangoista koottu. Eri eristä ostetut ja erimerkkiset valkoiset erottuvat peitosta, mutta se on muutenkin niin värikäs kokonaisuus, etteivät toisistaan poikkeavat sävyt häiritse ainakaan minua.

Jämälankapeitto

Malli: Ohje virkattuun kuusikulmaiseen Attic24.
Ravelryssä: Hexagon Blanket

Lanka: Novitan 7 Veljestä, Gjestalin Janne, Vikingin Ville, Trysil Garnin Superwash Ullgarn, Gjestalin Superwash Sport sekä tuntemattomia jämälankoja.

Langan menekki:1 kilo 805 grammaa.

Koukku: Knit Pron Soft Grip koukku 4,0 mm.

Fiilis: Tuli tästä ihana, mutta toista en kyllä enää ala tekemään.

Palaset ompelin käsin yhteen, sillä koin sen itselleni nopeammaksi ja mieluisammaksi yhdistelytekniikaksi kuin virkkaaminen. Helpointa olisi ollut virkata palat yhteen sitä mukaa kuin ne valmistuivat, mutta silloin palojen pingottaminen ei olisi onnistunut. Jotkut palat ovat hieman erikokoisia keskenään, joten valmiissa peitossa on pieniä kohoumia. Saa nähdä tasoittuvatko ne käytössä. Tykkään kyllä peitosta kupruineen kaikkineen. Virkkasin vielä koko peiton ympäri kerroksen pylväitä ja piilosilmukoita, näin reunasta tuli siistimpi.

Peittoon mahtuu hyvin kääriytymään ja sohvalla sen alle mahtuu hyvin kaksi ihmistä köllöttelemään. Peitto on melko raskas ja lämmin, mutta kylmillä ilmoilla se on vain hyvä asia.

Iso projekti on nyt poissa työjärjestyksestä, ja lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kauniista kuvista kiitos pikkuveljelleni, muisk!