Sukkapompsi

Blogin kirjoittelu on jäänyt nyt alkuvuodesta vähemmälle, mutta koska edelleen on tammikuu, kehtaan yhä esitellä viimeiset joululahjaneuleet. Miehelle ja hänen perheelleen neuloin jouluksi sukkia. Anopin sukat esittelinkin jo aiemmin tässä postauksessa, nyt vuorossa ovat miesväen lahjasukat.

Miehen isälle neuloin sukat varastosta löytyneistä seiskaveikoista. Sukkien varret neuloin broken seed stitch -pintaneuleella, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Jalkateriin neuloin kapeita harmaita raitoja, jotta sain päävärin riittämään kahteen sukkaan. Pintaneuleen ansiosta sukkien varsista tuli hyvin joustavat, mutta kerrosten vaihtumakohdista tuli joissain kohdissa vähän epäsiistit. Vähän jäi myös harmittamaan viimeisen pintaneulekerroksen alle jäänyt epämääräinen harmaa raita, jonka jälkeen olisi pitänyt tehdä vielä yksi kerros pintaneuletta. Sukista tuli kuitenkin sen verran hyvät, että kehtasin antaa ne lahjaksi. Sukathan ne vain ovat, pääasia on että ne lämmittävät. Ja opinpahan taas uutta. 

 Appiukon sukat

Malli: Oma perussukka, varressa broken seed stitch -kuviota
Koko: 44
Ravelryssä: Petrol blue seeds

Lanka: Novitan 7 Veljestä

Langan menekki: 123 grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 3,5 mm pyöröt.

Fiilis: Pienistä virheistä huolimatta kivat perussukat.

-----------------------------------

Miehelle halusin neuloa ohuet sukat, joita voisi käyttää kenkien sisällä. Langaksi valitsin valmiita kirjoneuleraitoja sisältävän Austermann Stepin, joka on käsitelty aloe veralla ja jojobaöljyllä. Sukat hellivät jalkoja ja lanka tuntui neuloessakin hyvältä käsissä. Useamman pesun myötä öljyt kuluvat sukista pois, mutta senkin jälkeen niitä voi vielä aivan hyvin käyttää.

Näiden sukkien neulominen aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia. Aloitin sukkien neulomisen 64 silmukalla, joka on tyypillinen silmukkamäärä isompiin fingering-vahvuisella (n. 400m/100g) langalla neulottaviin sukkiin. Tikutin ensimmäisen sukan valmiiksi, kunnes totesin, että pienihän se on. Sukka olisi varmaan mennyt kiskomalla miehen 43-numeroiseen jalkaan, mutta tiesin etteivät sukat pääse käyttöön, jos niiden pukeminen on vähänkin epämukavaa. Ei siis muuta kuin sukka purkuun.
Seuraavaksi kokeilin millainen sukka tulisi samalla silmukkamäärällä ja 3 millin puikoilla. Neuloin vartta hyvän matkaa, kunnes totesin, että sukasta tulisi varmaan riittävän suuri, mutta sain aikaan paljon nätimpää jälkeä puoli milliä ohuemmilla puikoilla . Uudestaan purkuhommiin.
Parin kokeilun jälkeen kasvatin sukan silmukkamäärän 80 silmukkaan, jolla viimeinkin sain aikaan tarpeeksi suuren mutta kuitenkin napakan sukan. Siinä vaiheessa sukkien valmistumisella alkoi kuitenkin olla kiire, sillä halusin neuloa sukkia mieheltä salassa eli neulominen oli mahdollista vain silloin, kun mies oli töissä tai urheilemassa. Sain sukat valmiiksi aatonaaton aamuna eli viime tippaan meni. Reilun tunnin päästä olimmekin jo ajamassa kohti kotipaikkakuntaa joulua viettämään.

Taakse sukkien varteen neuloin joustinneuletta, jotta varsi istuisi napakasti ja sukat saisi helposti vedettyä jalkaan. Halusin sukkaan kuitenkin mahdollisimman paljon sileää neuletta, sillä kirjava kuvio ei mielestäni näytä kovin hyvältä joustinneuleessa.
 
Sukista tuli onneksi juuri oikean kokoiset ja ne pääsivät saman tien käyttöön. Kuva on otettu noin kuukauden käytön jälkeen, ja pieniä kulumisen merkkejä sukista voi jo havaita.

Joulusukat miehelle

Malli: Oma perussukka.
Koko: 43
Ravelryssä: Lovey dovey Socks

Lanka: Austermann Step Classic

Langan menekki: 82 grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 2,5 mm pyöröt.

Fiilis: Miten näin yksinkertaisten sukkien neulominen olikin niin vaikeaa? :D

-----------------------------------

Miehen ollessa kotona neuloin sukkia hänen pikkuveljelleen. Koska aikaa ei ollut paljon, valitsin langaksi Novitan Isoveljen, joka on todella paksua sukkalangaksi. En ole ennen neulonut näin paksuja sukkia, ja ne tuntuivatkin valmistuvan hujauksessa Stepistä neulottuihin sukkiin verrattuna. Näidenkin sukkien varsiin neuloin taakse joustinneuletta. Vähän epäilytti, pääsisivätkö näin paksut sukat käyttöön, mutta ilokseni ne ovat olleet saajalleen mieluiset. 

Isoveli-raitasukat

Malli: Oma perussukka.
Koko: 44
Ravelryssä:Bulky Socks

Lanka: Novita Isoveli

Langan menekki: 151 grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 4,5 mm pyöröt, ehkä?

Fiilis: Kivat sukat tuli, tosin minun makuun aivan liian paksut.

-----------------------------------

Neulevuosi 2016 on käynnistynyt oikein hyvin. Tänä vuonna päätin, että neulon pääasiassa vain itselleni. Erityisesti haluaisin neuloa itselleni takkeja ja paitoja, tähän mennessä kun olen neulonut itselleni vain yhden villatakin. Tähän on onneksi tulossa pian muutos...:) Persian Dreams -peittokin on pikkuhiljaa taas edistynyt. 

Otin myös urakaksi käydä läpi ja järjestellä koko lankavarastoni. Olen kuvannut ja punninnut kaikki pienetkin nöttöset ja kirjaan ne ylös Ravelryyn, josta näen saman tien, mitä lankoja omistan. Ilman kuvia tai kirjanpitoa kun ei millään muista kaikkia keriä, jotka laatikoiden uumenissa odottavat puikoille pääsyä. Tästä projektista taidan kirjoitella vielä myöhemmin lisää!

Vrumm vrumm!

Joululahjojen valmistamista varten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen esiin. Innostuin Löytö-Palan loppuunmyynnistä löytämästäni autokankaasta ja päätin ommella siitä jotain perheen miesväelle. Kotona alkoi vähän epäilyttää, tykkäisivätkö isä ja veljet värikkäästä autokankaasta yhtä paljon kuin minä. Onneksi kankaan kaveriksi löytyi tukevaa harmaata puuvillakangasta, ja käytännöllisten kangaskassien resepti oli syntynyt.

 
Ompelin yhteensä kolme kangaskassia, jotka ovat kaikki hieman erilaisia keskenään. Kassien vuori on ommeltu autokankaasta ja päällinen harmaasta puuvillasta. Päällipuolen alanurkasta löytyy kaksi vuorikankaasta applikoitua autoa. Jätin applikoinnit tarkoituksella aika rouheiksi. Isä sai sinisen autokassin, isoveljelle meni vihreä ja pikkuveljelle oranssi kangaskassi. Kokonsa puolesta kassit ovat hyviä esimerkiksi pikkuostosten kantamiseen.

Aloitin ompelun omalla koneellani ja viimeistelin kassit äitini ompelukoneella. Ero koneiden välillä oli aika huima, täytyykin harkita mummulta perityn koneen uusimista vähän uudempaan yksilöön. Oli ihanaa ommella kun ei tarvinnut koko ajan tapella kenkkuilevan koneen ja katkeilevien lankojen kanssa.

Kuvat nappasin vauhdilla kotikotona kun tajusin, ettei kukaan lahjansaajista olisi paikalla näkemässä. Kuvissa kangaskassit ovat aika ryppyisiä, mutta silitin ne ennen lahjanantoa. Jokaiseen kassiin sujautin myös jokaiselle lahjansaajalle sopivan lahjan. Isälle Mielensäpahoittaja-elokuva, isoveljelle uistin kesän kalajahteihin ja pikkuveljelle Spotify-lahjakortti sekä jokaiselle sopivasti suklaata. Solmin kangaskassien ympärille lahjanarua ja laitoin ne kuusen alle sellaisenaan, mielestäni näitä lahjoja ei tarvinnut piilottaa lahjapaperin alle.

Hippo ystävälle

Täksi jouluksi tein lahjoja niin virkkaamalla, neulomalla kuin ompelemallakin. Ensimmäisenä esittelen virkatun lahjan, siitä tuli nimittäin aika suloinen.

 
Hippoja taas, tämä on jo neljäs virkkaamani otus. Välillä hippojen virkkaaminen on kyllästyttänyt, mutta tämä yksilö syntyi lähes huomaamatta telkkarinkatselun ohessa. Ehkä asiaan vaikutti osaltaan se, että lahja meni ystävälleni, joka oli jo aiemmin ihastellut tekemiäni hippoja ja ilmoittanut haluavansa sellaisen. Oli onneksi mieluinen lahja.

 
Virkkasin hipon kokonaan jämälangoista, joita on jäänyt yli muun muassa tästä peitosta. Langat ovat seiskaveikkaa tai samanvahvuisia villasekoitelankoja. Virkkasin hipon 3,5 mm virkkuukoukulla, ja tiukasta käsialastani johtuen paloista tuli aika tiiviitä. Toisaalta se on vain hyvä asia, sillä näin täytteet pysyvät hipon sisältä ja lopputulos näyttää siistimmältä. Nuo korvat ovat edelleen melkoinen murheenkryyni. Miten ne oikein pitäisi kiinnittää ettei niistä tulisi tuollaisia kuppeja?

Friendly Hippo

Malli: Happypotamus The Happy Hippo, ohjeen on laatinut Heidi Bears.
Ravelryssä: Friendly Hippo

Lanka: Aran- ja sport-vahvuisia jämälankoja.

Koukku: Knit Pron Soft Grip koukku 3,5 mm.

Fiilis: Tällä kertaa hippoa oli tosi kiva tehdä ja se syntyi nopsaan.

 
Hipon kokonaislankamäärän punnitseminen on hankalaa, koska kuvassa olevan vaiheen jälkeen hipon kroppa tungetaan täyteen vanua. Siksipä punnitsin hipon tässä vaiheessa, jotta osaisin paremmin arvioida koko hipon langanmenekin (hipon lisäksi punnitsin myös jo valmiit päähän tulevat palat). Nyt vain kävi niin että paino on merkitty jollekin random paperilapulle, joka (toivottavasti) on vanhempieni luona. Lisään painon tähän jos joskus vielä onnistun löytämään kyseisen lapun. Olisi ehkä pitänyt tehdä uudenvuodenlupaus ryhtyä järjestelmällisemmäksi :D

 
Lopuksi vielä peppukuva. Koska pakko.

Lahjasäkin täyttö aloitettu

Otan riskin ja esittelen jo ensimmäisen valmistuneen joululahjan. Tadaa:

 
Nämä sukat ovat menossa anopille, joka ei tietääkseni lue blogiani (jos luet, saa ilmoittautua). Hänelle en ole koskaan villasukkia neulonut, joten ajattelin nyt olevan korkea aika korjata tämä asia. Päätin neuloa sukat kokonaan jämälangoista, käyttäen varressa Ryynin blogista bongattua raidoitustekniikkaa. Sama väri toistuu siis kahdessa perättäisessä raidassa, toisessa päävärinä ja toisessa pilkkuvärinä. Lopputulos näyttää mielestäni aika hauskalta ja pääteltäviä langanpäitäkin syntyy vähemmän (vaikka oli niitä silti aika julmetusti). Varressa olisi ollut kiva käyttää enemmänkin sävyjä, mutta jämälangoista nämä sopivat nätisti yhteen, joten näillä mentiin. 

 

 Pilkkuraitasukat

Malli: Oma perussukka
Koko: 39
Ravelryssä: Rag rug socks

Lanka: Jämälankoja, mm. 7 veljestä ja Viking Ville.

Langan menekki: 111 grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 3,5 mm pyöröt (yleensä neulon aina kolmimillisillä, nyt tuli kyllä nopeasti valmista).

Fiilis: Varsi kiva, jalkaterän värit hieman erikoiset.

Alun perin suunnittelin käyttäväni pilkkuraitoja koko sukassa, mutta kirjoneuleesta johtuen varresta tuli tavallista paksumpi ja joustamaton. Siksi tein jalkaterät tavallisesti raidoittaen. Ja koska ideana oli käyttää pelkkiä jämälankoja, jouduin valitsemaan kaksi väriä joita oli eniten jäljellä, jotta saan varmasti samanlaiset sukat. Noh, jos lankoja olisi ollut enemmän jäljellä, olisin ehdottomasti valinnut jonkun toisen väriyhdistelmän. Punaiset ja mustikkamaidon väriset raidat ovat ainakin omaan silmään melko mielenkiintoinen väriyhdistelmä. Valkoinen resori, kantapää ja kärki onneksi vähän rauhoittavat sukkaa. Toivottavasti lahjansaaja tykkää, näitä oli ainakin kiva tehdä!

Merinoa miehelle

Viime jouluna neuloin veljelleni harmaan merinovillahuivin. Huivi on todella yksinkertainen ja ehkä juuri siksi niin tyylikäs. Ei siis ihme että mies pyysi samanlaista huivia itselleen. Ja nyt toinenkin klassinen merinovillahuivi on valmis!

Tästä huivista tuli ehkä hieman kapeampi ja pidempi kuin edeltäjänsä, muuten huivi on aivan samanlainen ruskeaa tekonahkamerkkiä myöten. Neljä kerää tummanharmaata merinovillalankaa oikein-nurin -joustinneuletta tikuttaen, todella helppoa neulottavaa siis. Tätä huivia tuli neulottua useita senttejä kesätöiden kahvitauoilla ja kotisohvalla Sopranos-jaksoja ahmien.

Miehen merinovillahuivi

Malli: Omasta päästä, 1o 1n.
Ravelryssä: Merinovillahuivi II

 Lanka: Gjestal Baby Ull.

Langanmenekki: Neljä kerää eli 200 grammaa.

Koko: noin 17 x 195 cm.

 Puikot: Knit Pro:n 4,0 mm koivupyöröpuikot

Fiilis: Tästäkin tuli hieno! Viimeistelyllä oli iso vaikutus lopputulokseen.

Tässä huivissa viimeistely on kaikki kaikessa. Kun huivi oli neulottu, kastelin huivin ja pujottelin sen molempiin päihin pitkät metalliset neulepuikot. Puikoista vetämällä venytin huivia jonkin verran, neulasin päät patjaan kiinni ja jätin huivin yöksi kuivumaan. Pinta venyi kauniin tasaiseksi ja pehmeäksi. Tämän jälkeen päättelin langanpäät ja ompelin huivin toiseen päähän vanhasta laukusta leikatun nahkalätkän.
 

Olen kyllä kovasti tykästynyt tähän huivimalliin, molemmat huivit ovat onnistuneet hienosti. Materiaalien hintakin jää alle 15 euron, joten mikään superkallis projekti ei ole kyseessä. Ilmat kylmenevät kovaa kyytiä, joten tämäkin huivi pääsee saman tien käyttöön. Ehkä tarvitsisin tällaisen itsellenikin..?

------------------------------------------------------------

 
Pahoittelut viimeaikaisesta blogihiljaisuudesta, ruudun täällä päässä on nimittäin tapahtunut paljon eikä blogille ole riittänyt niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Puolitoista kuukautta sitten menimme miehen kanssa kihloihin ja tämän kuun alussa mies sai töitä toiselta paikkakunnalta, joten viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet asuntoasioita järjestellessä ja tavaroita pakatessa. Opiskelijaelämä Oulussa vaihtuu nyt lähemmäs kotiseutua, nimittäin Ylivieskaan! Suuria, mutta ihania muutoksia. Suunnitteilla on jo muutamia DIY-henkisiä sisustusprojekteja uuteen kotiin, niistä lisää myöhemmin.

PS. Olethan jo osallistunut blogin kolmevuotisarvontaan? Vielä on muutama päivä aikaa osallistua!

Valmistuneille

Opiskelun päättäviä on aina mukava muistaa, sillä valmistumisen eteen on varmasti tehty melkoinen määrä työtä. Tänä keväänä halusin muistaa paria valmistuvaa kaveriani sekä valkolakin päähänsä painavaa pikkuveljeäni.

Luokkakaverilleni ompelin kangaskassin pellavanvärisestä puuvillakankaasta. Halusin panostaa kassiin hieman enemmän, sillä lahjan saajasta oli suuresti apua opinnäytetyöni syntymisessä ja hänen kanssaan on muutenkin tullut tehtyä isoja kouluprojekteja. Mielestäni kangas oikein huusi kaverikseen valkoista pitsiä, joten virkkasin toiseen sankaan pitsiraidan ja kassin kylkeen pitsipyörylän. Ajattelin pitsin sopivan lahjan saajalle muutenkin, sillä hän on kotoisin Raumalta jossa vietetään kesäisin pitsiviikkoa.

Toiselle proviisoriksi valmistuvalle kaverilleni ompelin kassin Ivana Helsingin Indian Summer -kuosisesta kankaasta. Kangas itsessään on jo niin näyttävä, etten koristellut kassia sen kummemmin. Kassi on kyllä ihanan kesäisen värinen!

Pitsikassin vuori on valkoista raidallista puuvillaa, vihreän kassin vuoren raidoista löytyy mintunvihreitä, harmaita ja valkoisia raitoja. Vuoren lisäksi molemmista kasseista löytyy myös kuohuvaa ja suklaata juhlapäivän kunniaksi.

Askartelin kavereilleni ja pikkuveljelleni myös kortit samalla tyylillä. Jokaisessa kortissa on leimattu onnea-teksti sekä kuviopapereista leikattuja kuusikulmioita, jotka on liimattu valkoiselle pahville. Teksti ja osa kulmioista on nostettu koholle 3D-tarrojen avulla. Sekaan ripottelin mys pieniä hopeisia strasseja. Tähän korttiin sai näppärästi hyödynnettyä pieniäkin paperinpalasia. Idean korttiin sain Pinterestistä.

Itse kuulun myös onnellisten valmistuvien joukkoon, sillä tänään sain vihdon käteeni medianomin paperit. Nyt on kyllä hyvä fiilis! :)

Paperinarukranssin houkutus

Tammikuussa iski kummallinen himo päästä neulomaan paperinarukranssi. Vähän pisti itseäkin ihmetyttämään - jouluhan oli jo ohi - mutta ei siinä auttanut muu kuin koukata lankakaupan kautta. Kranssi valmistui parissa illassa ja päätyi veljelleni ja hänen tyttöystävälleen lahjaksi.

Paperinarukranssi

Malli: Omasta päästä
Ravelryssä: Paperinarukranssi

Lanka: Lappajärven Värjäämön Filona ohut paperilanka

Langan menekki: Vajaat sata grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 10 mm koivupyöröpuikot.

Fiilis: Mulle kans tämmönen! Ihanan tunnelmallinen koriste.

Muuta: Kranssin halkaisija on noin 30 senttiä, kranssin sisällä led-valosarja.

Kovan paperilangan neulominen ei ollut mitään kaikista miellyttävintä puuhaa. Mutta neulomisen jälkeen oli ihana silitellä omia hiuksia, ne kun tuntuivat uskomattoman pehmeiltä paperilangan käsittelyn jälkeen :D

Ystävänpäivän korviskortit

Muistatteko vielä tämän korviskortin? Innostuin askartelemaan ystävänpäiväksi muutaman kortin samalla idealla. Oikeastaan nämä kortit valmistuivat jo hyvissä ajoin tammikuussa, mutta halusin säilyttää ne saajilleen yllätyksenä.

Mallin naisen päähän löysin taas kerran Pinterestistä. Kuvat värittelin Promarkereilla, oli kyllä tosi rentouttavaa puuhaa! Värejä oli kiva miettiä lahjansaajan mieltymysten mukaan. Korvikset ovat isosta Gina Tricotista ostetusta korvakorusetistä. Toisen korviksen kiinnitin korvan kohdalle ja toisen paitaan napiksi.

Korttien kavereiksi annoin vielä Ystävälle-tekstillä varustetut Kismetit. Olivat ilmeisesti tykättyjä lahjoja :)

Pöllöjämät peitoksi

Joululahjoiksi tuli neulottua yhteensä kahdeksan paria pöllölapasia. Jokaiseen pariin tarvittiin kahta väriä, ja suurimman osan langoista jouduin hankkimaan uutena. Jokaisesta kerästä jäi ylimääräistä lankaa, joista halusin hankkiutua eroon. Lisäksi varastosta löytyi monta vajaata kerää Novitan seiskaveikkaa, jotka ovat samanvahvuisia pöllölankojen kanssa.

Instagramia selatessani törmäsin aivan ihanan värikkääseen kuvaan peitosta, joka oli koottu kuusikulmaisista paloista, joiden keskellä oli ympyrä. Tiesin heti, että tuollaisen minä haluan jämälangoistani virkata. Ohje kuusikulmaan löytyi Attic24-blogista. Sittenpä vaan tuumasta toimeen!

Yhteen palaseen tulee kolme ympyräkerrosta, jotka kehystetään kuusikulmion muotoon virkattavalla valkoisella reunuksella. Tahdon virkata jokaisesta palasesta erivärisen, toivottavasti minulla on tarpeeksi värejä suunnitelman toteuttamiseen.

Tällä hetkellä innostus on kova ja palasia syntyy monta kappaletta päivässä. Nyt palasia on virkattuna kolmisenkymmentä. Torkkupeittoon tarvitsee vielä aika monta lisää... Onneksi lankoja riittää!

Tästä peitosta tulee kyllä niin kiva väripilkku! Kevättä odotellessa innostaa enemmän työstää iloisia värejä, eikä yhtään haittaa että työ etenee nopeasti. Saa nähdä missä vaiheessa virkkausinnostus loppuu, vähän meinaan houkuttelisi myös tarttua taas Persian Dreams -peiton pariin...

Viimeinen pöllöpari

Viimeiset kaksi pöllölapasparia tulevat tässä!

Kun näin kaupassa keltaisen langan, tiesin heti, että näistä syntyy lapaset kaverilleni E:lle. Ja täytyy myöntää, että omaakin silmää tämä väriyhdistelmä miellyttää kovasti!

Tiikerijäätelöpöllöt

Malli: Horatio and Oren, suunnittelija Barbara Gregory
Ravelryssä: Tiikerijäätelöä

Lanka: valkoinen Viking Villeä ja keltainen Trysil Garn Superwash Ullgarnia.

Langan menekki: keltaista reilut 50 grammaa, valkoista alle 50 grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 3,0 mm koivupyöröpuikot

Fiilis: Ehkä parhaiten onnistuneet pöllölapaseni :)

Muuta: Muokkasin kokoa hieman ohjetta suuremmaksi. 

Lapasten mukaan käärin pakettiin myös keltaiset pitsikuvioiset puukorvikset.

Pinkit pöllölapaset harmaalla kuviolla syntyivät serkulleni Lauralle. Harmaa on ehkä aavistuksen liian tummaa sävyä, jotta kuvio erottuisi pohjaväristä mahdollisimman hyvin, mutta muuten lapaset onnistuivat mukavasti.

Pinkkipöllöt

Malli: Horatio and Oren, suunnittelija Barbara Gregory
Ravelryssä: Huhuu!

Lanka: Viking Ville

Langan menekki: Pinkkiä hieman reilut 50 grammaa, harmaata alle 50 grammaa.

Puikot: Knit Pro:n 3,0 mm koivupyöröpuikot

Fiilis: Söpöt, mutta kontrastia värien välillä saisi olla lisää.

Muuta: Muokkasin kokoa hieman ohjetta suuremmaksi. 

Myös Laura sai lapasiinsa mätsäävät puukorvikset. 

Korvikset kortissa

Opiskelukaverini Emilia vietti viime viikonloppuna synttäreitään ja läksiäisiään, hän nimittäin lähtee pian vaihtoon Skotlantiin. Halusin viedä Emilialle jotain pientä, joten askartelin hänelle korvakorukortin.

Eli yksinkertaisesti kortissa on kuva naisesta, jonka korvien kohdalle kiinnitin korvakorut. Kasvokuvaan etsin mallia Pinterestistä käyttämällä hakusanoja girl, face ja sketch, niillä löytyi jo aika mukava määrä kuvia joista ottaa mallia. Kuva on toteutettu pääasiassa Promarker-tusseilla.

Itse tykkään lopputuloksesta kovasti. Tätä ideaa tulen varmasti hyödyntämään uudelleenkin!

Podster Gloves & Liukuraitasukat

Vielä ois muutama joululahjaneule esittelemättä, sitten päästään tämänvuotisiin neuleisiin. Poikaystävälleni neuloin kämmekkäät farkkutyyliin värjätystä vihreästä langasta. Lanka oli ohutta sukkalankaa, joten käsineet sopivat paremmin syys- ja talvikäyttöön.

Ohjeesta löytyi kaksi kokoa (S ja L), joiden välistä jouduin soveltamaan sopivan koon. Oli kyllä melkoisen hankalaa neuloa käsineitä, kun ei voinut sovittaa toisen käteen! Sovittelin sitten keskeneräistä neuletta aina joka välissä omaan käteen ja välillä pikkuveljenkin käsiin. Jätin kämmekkäät pingottamatta, jotta niistä ei tulisi ainakaan liian suuret. Ja kas, ne olivatkin juuri sopivat poikaystäväni käsiin!

Ohje muuten on Ravelryssä ilmainen, joten jos haluat neuloa samanlaiset kämmekkäät, se onnistuu helposti. Ohje on englanninkielinen.

Langasta tykkäsin kyllä todella paljon, kuten Schoppelin langoista yleensäkin. Langan kierre ja tuntuma miellyttivät minua kovasti. Myös elävä väri sopii hyvin tähän työhön, esimerkiksi sormien saumat eivät erotu ja myös kämmenläppä sulautuu hyvin kämmenen selkäpuolelle. Kämmenselkiin olisi voinut ommella napit, joihin kämmenläpät olisi voinut kiinnittää niiden ollessa alhaalla. Läppä oli kuitenkin sen verran painava että se pysyi muutenkin hyvin alhaalla, joten jätin napit lisäämättä.

Peukaloon oli ohjeessa neulottu myös läppä, mutta minusta se tuntui hieman kömpelöltä, neuloin siis umpinaisen.

   Podster Gloves

Malli: Podster Gloves, suunnittelija Glenna C.
Ravelryssä: Podster Gloves

Lanka: Schoppel-Wolle Jeans Ball

Langan menekki: 60 grammaa

Puikot: Knit Pro:n 2,5 mm koivupyöröpuikot

Fiilis: Aika perus, mutta erikoisemman värinen lanka tekee näistä heti kivemman näköiset!

Ostin vihdoin ja viimein keittiövaa'an, joten nyt voin tarkkaan punnita paljonko mihinkin neuleeseen on mennyt lankaa. Punnitseminen voi tuntua turhalta, mutta sen avulla oppii paljon tarkemmin arvioimaan, paljonko mihinkin työhön kuluu lankaa. Samalla voi myös punnita, riittääkö esimerkiksi vajaa kerä johonkin tiettyyn työhön.

Esittelenpä tässä samalla myös pikkuveljelleni neulomani raitasukat. Viime vuonna neuloin vanhemmalle veljelleni samantyyliset sukat, joista riitti lankaa vielä koon 44 sukkiin.

Pikkuveljen liukuraitasukat

Malli: Oma perussukka, koko 44.
Ravelryssä: Liukuraitasukat II

Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball Stärke 6 (liukuvärjätty) ja Viking Vilma (musta).

Langan menekki: ?

Puikot: Knit Pro:n 3,0 mm koivupyöröpuikot

Fiilis:Perussukat joissa on silti sitä jotakin :)